Töitä! ja muuta.

Tartu

Pikakertaus heinäkuusta.
Huh hellettä. Ekaa kertaa jaksan kirjallisesti kommentoida tätä vallitsevaa sääilmiötä. Mä oon lähinnä vain nauttinu kun on niin lämmin (ehkä johtuu siitä, että tavallisesti nukun päivisin kun on kuuminta ja liikun lähinnä illalla, yöllä tai aamulla :D).

Heinäkuussa aloitin myös työt. Töihin kuuluu mm. aamupalan valmistelu ja laittaminen, vieraiden vastaantotto, laskutus ym. kaikenlainen pieni kiva. Eilen olisin saanu puhua venäjää, jos olisin osannu. Talossa käy usein muuten vain suomalaisia, jotka tulee ihmettelemään mistä on kyse. Yleensä ne kyselee kaikkea maan ja taivaan väliltä (onneksi totuin siihen pesisliitossa), ja sitten ne pyytää sanomaan jotain viroksi. Hmmm, tyypit on Tartossa ja tulee pyytämään että sano jotain viroksi, eikö ne muuten kuule viroa kaupungilla vai. No, onhan kesällä suht paljon turisteja, mutta ei nyt sentään niiiiiiiiiin paljon (kuin Tallinnassa). Oon viihtyny töissä kyllä tosin hyvin. Opetteluahan se vielä pitkälti on, mutta silti. Ekana harjoittelupäivänä oli heti näyttelyn avaaminen (seuraava on ens viikolla, tere tulemast!), pääsin tutustumaan paikallisiin vakiovieraisiin, mansikoihin ja kuohuviiniin. Ei hassumpaa. Sen jälkeen kahkaisin aamuyöstä Suomeen, peitetarinana Itä-Länsi, mutta polttareitahan sinne mentiin pitämään. Hyvin onnistui pitää viimeiseen asti juhlat salaisuutena ja morsian yllätettyä. Pikavisiittiin tosin kuului lopulta myös miesten Itä-Länsi. Ehdin nähdä Kaisaakin hieman. Pelin jälkeen heti takaisin Tarttoon ja Emilian kanssa! Epäilemättä muutamia ajan kanssa legendaariseksi muodostuvia tapahtumasarjoja, auringonpaahdetta, polkupyöräilyä, kirppareita ja viilentäviä juomia sekä tuhkasta nouseva alkoholikauppa, vai miten se nyt menikään... Samaan saumaan osui myös eka työpäivä, kun vastasin yksin hommien sujuvuudesta, piti laittaa aamupala 18 henkilölle. Mestaripuuronpohjaankeittäjänä pikkuusen hermostutti. Selvisin kuitenkin hengissä ja ilmeisesti myös kaikki asiakkaatkin.

Emilian vierailun jälkeen koitti pian Seltsin kesäretki, joka suuntautui Kihnun saarelle. Kihnulle täytyy tästälähtien ilmeisesti päästä käymään ainakin kerran kesässä. Oli sympaattinen saari; kansallismekkoja, moottoripyöriä, kylänraitti, meri ja hienot mäntymetsät! Lisäksi paikallinen amis-baari, tekiilamies ja telttojen kiinnityksiä irrottava seltsiveli! Ja tietenkin menomatkalla heti Tarton ulkopuolella rikkoutuva bussi.. onneksi kuskilla oli Räikkösen kaasujalka, että ehdittiin Kihnun lauttaan (lautan kapteenia täytyi kyllä hieman lahjoa odottelemaan). Kokemus sekin, ajaa sataakahtakymppiä metsätiellä viimeisiään vetelevällä bussilla 30asteen helteessä. Kihnussa oli yllättävän paljon ihmisiä, mutta sen selittää varmaankin kesä ja samaan aikaan pidetyt Kihnun Meripäivät. Paikalla oli myös Viron Mikko Alatalo (Reet Linna, jonka näkemisestä monet hihkuivat - haloo, kaverit näkee säännöllisesti presidentin ja on ihan viileinä, sitten tulee viron-mikko-alatalo, niin kaikkien mielestä se on jotenkin hieno juttu), joka laulatti ihmisiä tv-ohjelmaan. Kesäretkelle oli muutamat seltsiläiset tulleet omilla pursillaan, joten lauantaina oli mahdollisuus päästä merelle hieman seilailemaan. Reilu tunti merellä ja lopputulos oli mukavasti kärventynyt nahka. Ei tarvinnu mennä sitten enää lauantaina saunaan... Uiminenkaan ei oikein viilentänyt, kun vettä oli vain polviin asti, vaikka olisi kahlannut mantereelle asti. Muuten merenranta oli hieno. Majoittuminen oli ihan meren ääressä, joten aamupalaa sai nauttia rannalla ja illalla sai katsella auringonlaskua. Loppuyhteenvetona - tosi jees. Majakan näkeminen jäi seuraavaan kertaan.

Nyt Tartossa on Hansapäivät (vähä niinku paikalliset köpingin markkinat :p), taidan lähteä katselemaan/kuulostelemaan vielä kun ehdin. Ja ehkäpä tämänkin päivän ohjelmassa on pyöräretki kaupungin ulkopuolelle, hiekkateille ja peltojen ääreen. (Melkein kuin olisi Pohjammaalla.)