Palju õnne Eesti!

Tartu

Oma internetyhteys. <3
Eilen oli Viron itsenäisyyspäivä. Tartossa juhlinta alkoi klo10 Tähtitorninmäellä, jossa pidettiin puheita ja laulettiin lauluja. Melko samanlainen juttu, mikä Suomessa on Senaatintorilla, ainoastaan täällä ei ole kulkuetta ja tapahtuma on aamulla. Sattumalta Seltsin lipussahan on samat värit kuin Viron lipussa, joten Seltsin lippu vietiin eteen, puhujien ja kuoron viereen. Tartu Postimehen sivuilla oli pieni juttu ja muutamia kuvia. Viimeisessä kuvassa saattaa olla joillekin tuttuja kasvojakin. Puheet piti Tarton kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (ja TÜ arhiivinduse professor, joka on käynyt Helsingissäkin opettamassa) Aadu Must, rovasti Joel Luhamets (eli Kristjanin isä), maaherra (tahi rouva) Esta Tamm ja perinteisesti puheen piti myös Seltsin abiesimees, joka tänä lukukautena on, EPOssakin stippenä ollut, Esper Linask.

Aamun juhlallisuuksien jälkeen suunnattiin EÜSin talolle, jossa tarjoiltiin kahvia, konjakkia ja piirakoita. Viihdyin siellä suhteellisen kauan katsoen mm. televisiosta Nimed Marmortahvlil, koska mun jälkeen sinne jäi vain preparaator ja pari senioria. Illalla oli taas vuorossa seltseilyä. Kiersin hieman pidemmän lenkin ja menin Vanemuisen teatterin ohi, jossa oli presidentin vastaanotto. Ulkopuolella oli paljon järjestysmiehiä ja jonkin verran mielenosoittajia. En jäänyt sen enempää ihmettelemään. Jossain plakaatissa vaadittiin nopeaa siirtymistä euroon. Eurosta täällä käydään julkisuudessa keskustelua koko ajan. Ajatellaan, että euro tulee ja pelastaa kansantalouden. Nojaa. En osaa sanoa, kun en opiskele talousasioita. Illalla juhlittiin siis Seltsissä juhlaolutpöydän merkeissä. Joitain asioita on vaikea kuvailla, ne vain täytyy itse kokea. Olutpöytä ja varsinkin itsenäisyyspäivän juhlaolutpöytä kuuluu mielestäni näihin asioihin. Tarkennuksena olutpöydästä vielä. Siellä ei ole tarkoitus ns. vetää perseitä. Olutpöytä järjestetään joka viikko kokouksen jälkeen, perinteisesti siellä on jatkettu kokouksissa alkaneita keskusteluja, mutta hieman vapaammissa merkeissä. Vanamees, joka pöytää johtaa, katsoo myös että pöydässä pysyy järjestys. Hauskaa saa pitää, mutta ei mitään örveltämistä. Tällä kertaa juhlaolutpöydässä oli myös Seltsin senioreita, jotka käy harvemmin paikalla.

Eilinen pisti myös ajattelemaan asioita. Oli kaunis ilma. Kävelin päivällä Seltsistä kotiin ja kaupunki oli hiirenhiljainen. Se oli jotenkin epätodellista. Hiljaisuus oli samanlainen kuin kotona Pohjanmaalla, paitsi tällä kertaa kyse ei ole hiljaisesta maaseudusta vaan kaupungista. Vasta raatihuoneentorilla tuli vastaan muutamia ihmisiä. Nojoo, mutta se mitä aloin ajatella. Lähinnä liittyy suomalaisten ja virolaisten suhteisiin. Katsoin tosiaan elokuvan Nimet marmoritaulussa ja sen jälkeen jäin lukemaan itse nimiä marmoritauluissa, joita Seltsin seinillä on; "EÜSi Soome Poisid 1939-1944" "Viron vapaussodassa 1918-1920 kuolleet suomalaiset vapaaehtoiset". Nimiä tauluissa oli pitkät listat. Heräsi kysymys: missä vaiheessa meistä tuli poroja? Suomalaisten ja virolaisten välillä on aina ollut olemassa erikoinen side, vaikkakin se perustuu vain kielisukulaisuuteen. Sitä pidetään silti arvokkaana asiana (kuten historia on opettanut - enemmän tai vähemmän riippuen elämästä, maailmasta ja ajasta). Suomalaisia on sotinut Viron puolella ja Viron puolesta samoin virolaisia Suomen puolella ja Suomen puolesta. Mutta miten on nykyään. Minkä muun maan, kuin kotimaan puolesta, sinä olisit valmis sotimaan? Tallinnaan matkustavat suomalaiset turistit edustavat nykyajan suomalaista virolaisille. Ei toki saa yleistää, mutta ensimmäisenä suomalaisesta tulee mieleen vodkaturistit, ei vapaaehtoiset soturit. Samoin Suomessa, meidän yleinen käsityksemme virolaisista on muuttunut. Ennakkoluulot ja stereotypiat jylläävät. Olisiko niistä mahdollista päästä eroon? Miten? Joka tapauksessa aikaa se tulee viemään, niin syvälle on jo ehtinyt juurtua vääristyneet käsitykset, joita media yleensä vielä vahvistaa. Mitä voisi tehdä? Yksittäinen ihminen ei voi kuin omalta osaltaan yrittää muuttaa asioita. Ottaa laput pois silmiltä ja korvilta, pysähtyä miettimään, katsomaan, kuuntelemaan ja tuntemaan. Millaista Suomea sinä haluat edustaa?

Ugh.