Kotona

Tartu, Eesti keskaja loeng

Helou, ehk siis tervist! En oo saanu nettiä hankittua vielä, niin pitää täälä kesken luennon päivitellä. Saatan kirjoittaa siis tavallista sekavammin, kun yritän samalla seurata mitä lehtori kertoo Viron keskiajasta. Täälä yleensä opiskelijat ei kanna mukana kyniä ja papereita, vaan niillä on tietokoneet, jonne muistiinpanot kirjoitetaan. Eli kukaan ei huomaa, jos teen täälä jotain muuta kuin seuraan opetusta. Joka tosin voisi olla ihan hyvä idea, koska vaatii hieman enemmän keskittymistä, kun luennot on vieraalla kielellä. Mutta siis asiaan.

Saavuin sunnuntaina tänne. Onnellisesti nukuin taas koko matkan, mikä oli kyllä enemmän kuin välttämätöntä ottaen huomioon, että lähdin Tarttoon käytännössä suoraan PPOn vuosijuhlista. (Kävi juuri niin kuin olin suunnitellut, että ei kävisi.) Kämppä on hieno. Tervetuloa kylälle siis! Tosin, majoituksen eteen täytyy nähdä hieman vaivaa: jokaisen yön edestä on opeteltava 10 vironkielistä sanaa (ei kohtuutonta, eihän :D ).

Sunnuntaina en ehtiny kummempia tehdä. Ostin kyllä pakastepizzan, mutta en saanu uunia toimimaan. Kekseliäänä lämmitin sitä sitten hellalla. En suosittele. Soitellessani neuvoja uunin käyttöön Suomesta sain kivoja uutisia! Mutta en kerro mitä. :)
Eilen missio numero yksi oli hankkia uusi käsilaukku, koska edellinen sanoi sopimuksen irti kesken matkan. Onneksi satun olemaan Tartossa, jossa on suhteellisen hyvät käsilaukku-apajat. Nyt siis olenkin uuden käsilaukun onnellinen omistaja. Lisäksi hoidin joitain tylsiä velvollisuuksia yliopistolla ja pankissa. Kävin kotona vetämäs tirsat ja lähdin "edustamaan".

Seltsissä oli eilen illalla kõnekoosolek, eli eräänlainen luento, jonka piti Seltsin seniori Vello Salo (Piritan luostarin pastori ja Suomen poika! eli hän soti Suomen puolella 1943). Luennon aiheena oli uskonto ja sen rooli Viron yhteiskunnassa. Seltsissä tapasin vanhoja ja uusia tuttuja. Käväisimpä siellä aikani kuluksi ja puhtaasta mielenkiinnosta myös vanamehen (olutpöydän johtaja ja fuksien opastaja) tunnilla, jossa opetetaan noorliikmetele (eli fukseille) Seltsin historiaa ym. Mukavaa oli. Põrgun kautta läksimme vielä kaupungille parille pariin paikalliseen. Kävin siis toisen kerran elämässäni Zavoodissa, tuossa legendaarisessa kellaribaarissa. Tänään Seltsissä olisi tarjolla oopperaa ja samaan aikaan myös vanamehen laulutunti (fukseille opetetaan Seltsin lauluja). Se on selvää, että sinne menen, epäselvää on vain valitsenko oopperan vai Seltsin laulut. Tai, no ei se nyt niin vaikea valinta kyllä ole. Keskiviikkona Seltsissä on tutustumisilta, eli kaikki virolaiset miesopiskelijat, jotka ovat kiinnostuneita Seltsistä saavat tulla tutustumaan. Torstaina kokous ja olutpöytä. Perjantaina palaan Suomeen melkein viikoksi.

Mutta, että ei jäisi epäselväksi, niin voin vielä erikseen kertoa, että täälä on aivan parasta! Kadulla kävellessä ei tarvi keskittyä pelkästään siihen, että ei liukastu, vaan myös siihen, että yrittää pitää naaman suurinpiirtein peruslukemilla eikä hymyillä koko ajan pelkästä onnesta, että saa olla täälä. Nojoo, palaan todellisuuteen ja yritän seurata tätä luentoa, josta oon missannut jo noin puolet. Hip-hei.