Vierailu Selgassa

Tartu

Kävin Riiassa. Semi-ystävyysjärjestöllämme Selgalla tuli täyteen 20v. toiminnan uudelleen käynnistämisestä. Selga on siis vuonna 1927 perustettu latvialainen naiskorporaatio, jossa on jäseniä n. 200. Kuvassa hieman lisää tietoa.

Riiassa on melko samanlainen systeemi kuin täällä Tartossakin. On naisjärjestöt ja miesjärjestöt, ja melko erilaiset pelisäännöt kuin osakunnilla. Fuksit "työskentelee" useamman lukukauden, ennenkuin heidät kelpuutetaan jäseniksi (jos kelpuutetaan), jäsenyys kestää elämän loppuun saakka jne. Sekin kyllä tuli nyt viikonloppuna hyvin selväksi, että nais- ja miesjärjestöt on keskenään hyyyyyyvin erilaisia. Suurta hämmästystä muuten Riiassa herätti se, että oon Tartossa vieraana miesjärjestössä. Se oli niiden mielestä aivan liian ihmeellistä.

Juhlat alkoi lauantaina klo12 (myöhästyin vaihteeksi.. jee-jee). Tilaisuudessa pidettiin puheita, kerrottiin vaiheista ja historiasta - perustamisesta, toiminnasta neuvostoaikana, toiminnan uudelleen käynnistämisestä ym. Pääsin pääkallopaikalle niin mut törkättiin melkein heti sinne eteen. Sanoin pari kliseistä sanaa ystävyydestä ja ojensin lahjan. Ensimmäinen ja virallisin tilaisuus kesti useamman tunnin. Kielikylvystä huolimatta, en vieläkään osaa sujuvasti latviaa. Hieman haastavaa oli olla kattelematta pään sisälle, koska olin lähteny aamulla ennen seitsemää bussilla Tartosta Riikaan (bussimatka kesti muuten 4 tuntia ja lippu makso alle kynpin). Osa tarinoista oli tosin käännetty enkuksi, joten opin paljon uutta ja mielenkiintoistakin. Ohjelman lomassa oli kahvitauko ja jälkeen tarjoiltiin lämmin ruoka. Virallisen osuuden jälkeen tehtiin pieni kierros kaupungilla. Ulkomaalaisia oli lisäkseni paikalla Liettuasta ja Virosta. Kaupungilla kiertelyn jälkeen mentiin kuuntelemaan konserttia, jossa laulettiin melkein kokonaan joku ooppera. (nimi? how should i know, en oo oopperan ylin ystävä, enkä ollu ainut, joka meinas nukahtaa sinne) Esitys kesti kolmisen tuntia.....................

Yövyin yhden Selgan jäsenen luona (äläkää kysykö yhtäkää nimiä, en minä muista). Se asui Riian ulkopuolella, Kekavassa, uudessa omakotitalossa perheensä kanssa. Kiva paikka oli ja ihmiset vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Suhattiin siinä kuolemaa uhaten minibussilla sitten Kekavan ja Riian väliä. Oopperasta palatessa nukutti kovasti, mutta onneksi kuoppainen tie ja sadan kilometrin tuntinopeus piti hyvin hereillä.

Sunnuntaina ohjelma jatkui aamupalalla klo12. Paikallinen sillis. Oli hauskaa. Naiskorporantithan on virallisesti raittiita, ne juo vain hillitysti viiniä. Oli hauskaa, kun ne puhu, että kaikki ei selvinny sunnuntain aamupalalle, koska ne oli niin väsyneitä eilisen rankasta ohjelmasta. Se lauantain ohjelmahan oli puheita ja oopperaa. Minäkin siitä nipin-napin selvisin. Oi-voi. Sunnuntain aamupalalla juotiin vaihteeksi teetä. Mutta oli kuulkaa hyvät tarjottavat! Kyllä naiset vain osaa. Oli kakkua sen viittä sorttia, oli hienoja leipiä, suklaata ja sushiaki oikeen notta! Ymmärrätte varmaan, miksi viihdyin sielä hyvin. Lisäksi oli laululeikkejä.....

Loput sunnuntaista, ennen bussin lähtöä, kului taas kaupungilla. Sain yhden selgalaisen seuraksi. Käytiin kirjakaupassa, vanhassa kaupungissa ja paikallisilla hulluilla päivillä. Nyt mulla on Latviankin hullujen päivien muovipussi. Huippu hienoa. Ostin naiskorporantin suosituksesta myös Riian mustaa balsamia. Saan varmaan paljon kavereita.

Yhteenvetona - onnistunut viikonloppu, hienoja ja vieraanvaraisia ihmisiä, ystävyyttä voisi vielä viedä eteenpäin.

Lopuksi muutamia kuvia vielä, pari juhlatilaisuudesta. Toisessa kuvassa järjestön uudelleen perustajat. Viimeisessä kuvassa talo, jossa Selgan tilat sijaitsee.