Inferno - Purgatorio - Paradiso?

Tartu

Jooh. Aikaa taas viime päivityksestä. Yöllä on hyvin aikaa kirjoittaa. Tosin olisi päivälläkin. Motivaatio opiskella on jossain. Kaukana. Taisi jäädä Suomeen. No, onneksi lähden huomenna Helsinkiin, jos se motivaatio vaikka palautuisi. Epätodennäköistä.

Elämäni on nyt saanut vahvasti (taas) hedonistista sävyä. Huvikseni muistelin mitäs ne seitsemän kuolemansyntiä olikaan... ylpeys/turhamaisuus, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Näiden mukaan, jos mentäisiin niin kohtalo olisi aika sinetöity. Elämä Tartossa houkuttelee paheisiin ja synteihin. (Älkää nyt vetäkö johtopäätöksiä, että olisin kaikkiin synteihin sortunut. :D) No, onneksi kuolemansynnit on joku viksu uskonmies määritellyt uudestaan ja elämä Tartossakaan ei enää ole niin paheellista (uudet kuolemansynnit ovat: ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, ylenpalttisen vaurauden kerääminen, köyhyyden aiheuttaminen, huumekauppa ja huumeiden käyttö, moraalisesti kyseenalaiset kokeilut ja ihmisen perusoikeuksien rikkominen), joten mahdollinen kuoleman jälkeinen elämä ei näyttäisikään niin synkältä. Tästä intoutuneena, haluaisin lukea vihdoin ja viimein Danten La Divina Commedian. Ehkä joskus on sillekin aikaa. Sen sijaan luen wikipediaa. Jossa on mielenkiintoinen huomautus "vanhoista" kuolemansynneistä ja siitä, ketkä niihin helposti syyllistyvät:
"Esimerkiksi ylpeys oli erityisesti aateliston ja ritarien, kateus talonpoikaiston, viha hallitsevien ruhtinaiden, hengellinen laiskuus papiston ja kirkon sekä oppineiden, ahneus porvariston, kohtuuttomuus ja juoppous kenen tahansa, irstaus ja hekumallisuus erityisesti ylioppilaiden synti."
Tämän mukaan siis juoppouteen voi luisua kuka tahansa, mutta hekumallisuus ja irstaus houkuttelevat erityisesti ylioppilaita. Vähintäänkin mielenkiintoinen näkemys. Hengellinen laiskuuskin on mielestäni tursunnut yli jo papiston, kirkon ja oppineiden lokerosta.

Seitsemän (Se7en) on muuten hyvä elokuva. Kannattaa katsoa, jos ei ole jo nähnyt. Ei kannata kuitenkaan syödä spagettia sitä ennen tai sen aikana. Jälkeen ei tee taatusti mielikään.

Hmm. Mitäs on oikeasti sitten tapahtunut. Ensimmäisenä tulee yllättäen mieleen veinilaud, eli viinipöytä. Tätä tapahtumaa voisi kutsua fuksiaisiksi. Noorliikmed järjestävät viinipöydän ja johtavat sitä. Viinipöydässä akateeminen ikä on käännetty päälaelleen eli nuoremmat voi juoda akateemisesti vanhemmille ns. eteen ja rankaista vanhempia. Mutta vanhemmat noorliikmed saavat myös käskyttää uusia (coetus 2010-I), vasta Seltsiin tulleita jäseniä. Tämä jokseenkin outo initaatioriitti yhdistää kummasti ihmisiä ja sitoo heidät ryhmäksi. Viinipöytä alkaa illalla ja aluksi paikalla ovat vain noorliikmed. Myöhemmin paikalle saavat tulla kuldrebased (suorakäännös olisi kultaketut :D), eli vanhemmat seltsiläiset, joille on myönnetty ns. kuldrebasen arvo (noorliikmed päättävät kuka saa tämän arvon, läheskään kaikki ei saa). Ja vielä myöhemmin saavat tulla tegevliikmed. Viinipöytä on muuten niinkuin olutpöytäkin, mutta se tehdään vaakunahuoneeseen, akateeminen ikä on käännetty ja oluen sijasta juodaan viiniä. Lisäksi uuden coetusen jäsenille annetaan tehtäviä, joita he lähtevät kaupungille toteuttamaan.

Voisin taas kerrata tätä sanastoa kootusti, jota tekstissä vilahtelee. Useat käsitteet ei käänny suoraan suomeksi eikä osakunta-maailmassa ole vastaavia asioita, mutta yritän nyt kuitenkin selittää (niinkuin oon ymmärtänyt).
Coetus on tiettynä lukukautena Seltsiin astuneiden jäsenien ryhmän yleisnimitys, sen perään liitetään vuosi ja lukukausi (esim. nyt keväällä Seltsiin tulleet ovat coetus 2010-I).
Kaasvõitleja (ksv!), jokainen Seltsin jäsen (noorliikmed ja tegevliikmed) on kaasvõitleja, "kanssataistelija".
Vilistlane (vil!), Seltsin seniori. Ilmeisesti jokainen saa itse päättää milloin siirtyy senioriksi, ei ole sidottu valmistumiseen. Seltsissähän on niin, että kun kerran jäseneksi astuu, niin silloin on myös jäsen elämänsä loppuun saakka. (Joitain poikkeuksia lukuunottamatta.)
Noorliige, mon. noorliikmed, nimitys Seltsin jäsenestä "nuori jäsen", vastaa melkein meidän fuksia. Noorliikmed siivoavat Seltsissä yleisesti sekä olutpöydässä ja huolehtivat olutpöydässä että tyhjät pullot on viety pois ja täysiä tuotu tilalle. Valmistavat myös naposteltavat olutpöytään ja hoitavat tarjoilua. Kerran viikossa käyvät pakollisilla vanamehetunnilla sekä laulutunnilla. Koostavat ja esittävät referaatin itse valitsemastaan aiheesta. Yleensä jokainen jäsen on noorliige kaksi-kolme lukukautta. Osa ei päädy koskaan tegevliikmeksi, osa nopeammin ja osa myöhemmin.
Tegevliige, mon. tegevliikmed. Seltsin "civikset", "tekevät jäsenet". Heillä on omat oikeutensa ja velvollisuutensa, esim. äänestysoikeus yleiskokouksissa ja oikeus tulla valituksi virkaan. Maksavat lukukausimaksua Seltsiin, jota noorliikmeillä ei tarvitse maksaa.
Üldkoosolek, yleiskokous, jossa läsnä saavat olla kaikki kaasvõitlejat ja stipendiaatti. :D Pidetään joka torstai.
Erakoosolek, tegevliikmeten oma kokous, joka pidetään myös joka torstai üldkoosolekun jälkeen. Saattaa veeeennnyyyyäää pitkäksi.
Praktsioonikoosolek, noorliikmete kokous, pidetään samaan aikaan kuin erakoosolek. Olennaista osaa esittää Yoda (joka lausutaan virolaisittain mukavasti joota, ei joda :D). Viimeksi praktsioonikoosolek alkoi hiljaisella hetkellä, joka pidettiin kaikkien viinipöydässä menetettyjen aivosolujen muistoksi. Praktsioonikoosolek on ilmeisesti se paikka, jossa opetellaan kokouskäytännöt (kaikkine välivitseineen ja häiriköintineen, välillä puhutaan myös asiaa, esim.  mitä tarjotaan olutpöydässä naposteltavaksi ja kuka ne menee valmistamaan). Stipendiaatti saa osallistua praktsioonikoosolekuun, mutta ei erakoosolekuun.
Riittäisikö tämä tällä kertaa termeistä.

Huhtikuun alussa on Seltsin vuosijuhla. Tänä vuonna Selts täyttää 140v. joten juhlintaa on koko viikko! Pohjalaiset osakunnat järjestää yhdessä ekskursion Tarttoon EÜSin vuosijuhlaan (erilainen kuin osakuntien vuosijuhlat). Lisää tietoa tästä on EPOn ja PPOn nettisivuilla. Illmeisesti ilmoittautuneita on jo aika kivasti, jotain 30 henkilöä! Ja näköjään alustava ilmo on mennyt eilen kiinni. :D Ennen Seltsin vuosipäivää tulevat kuitenkin seltsivennad vierailulle Ostrobotnialle. Yllättävän suurta kiinnostusta on matka Suomeen herättänyt. Ilmoittautuneita alkoi sataa yhtäkkiä pilvin pimein. Ja itseasiassa ilmo laitettiin aiemmin kiinni, kuin alkuperäisesti oli suunniteltu, koska Ostrobotniankin kapasiteetilla on rajansa. Maaliskuun lopussa 30 seltsiläistä tulevat siis pohjalaisten vieraaksi. Järjestetään perinteinen pöytäjuhla (kuinka perinteisen siitä saa, jos naisia on kolmasosa osallistujista :D) ja olutpöytä. Olutpöytä täytyi jo siirtää 5. kerrokseen, koska Möykkään ei yksinkertaisesti mahdu niin paljon ihmisiä! :D Hienoa kuitenkin, että kiinnostusta piisaa! Itse lähden siis Suomeen jo sunnuntaina ja oon kaks viikkoa putkeen siellä. Ens viikko on EPOn vuosijuhlaviikko, tekemistä piisaa. Perjantaina on stipendiaattipäivälliset, joihin oon punonut juonia yötä päivää. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Eikös. Lauantaina itse vuosijuhla ja sunnuntaina ennennäkemätön The Sillis! :D Seuraava viikko menee arkeologian referaatin parissa puurtaessa. Yllättäen sain aiheeksi "suomalaisten arkeologien puuhat Virossa". Onneksi Helsingissä on kirjallisuutta. Ja sitten onkin jo se seltsiläisten vierailu vuorossa ja sunnuntaina taas poikien kanssa Tarttoon! Maaliskuu on siis periaatteessa jo eletty. Tai, no kuka tietää mitä tapahtuu. Näissä piireissä kun kaikki on aina mahdollista! :D

Ainiin. (Tuleepa pitkä teksti.) Tapasin yhden tytön joka halusi kertoa mulle jostain kesätyö-mahdollisuuksista USAssa. No yes-man -asenteeni takia suostuin tapaamiseen. Kävin kuuntelemassa miten hienoa on myydä amerikassa kirjoja ovelta ovelle 6 päivää viikossa, 13 tuntia päivässä. Totesin sitten, että ei nyt oikein oo mun juttu, kun tässä pitäisi löytää pikkuhiljaa oman alan töitä. Mutta sinänsä mielenkiintoista oli. Miten joku ihminen voi olla niin innoissaan jostain, että silmät hehkuen yrittää kaupata sitä kaikille. Mä en oo koskaan ollu mistään asiasta niin innoissani, että tyrkyttäisin sitä muille. Paitsi tietenkin Virosta. Nojoo. Yes-man -asenteeni ei ulottunut sinne asti, että olisin suostunut lähtemään kesäksi ameriikkaan kirjoja myymään. Ilman työsopimusta, ilman varmaa palkkaa ja ilman vapaa-aikaa. Muita seikkailuja yes-man -asenne ei toistaiseksi ole tuottanut. Nyt on vain go with the flow -vaihde päällä. Joka suuntaa vahvasti sinne hedonismiin kylläkin.